La fin
Salut! Viimeinen viikko Brestissä huipentui kylmään säähän ja sateisiin. Tästä huolimatta se oli tapahtumarikas ravintolakäynteineen ja hyvästeineen, aina huipentuen yllättäviin käänteisiin suhderintamalla. Pakkauksen ja kaiken myllerryksen jaloissa oli aikaa pohtia mitä kaikkea viimeiset kahdeksan kuukautta olivat antaneet. Ennen kuin saavuin Ranskaan, pohdin miten kokemus tulisi minua muuttamaan. Oppisinko puhumaan ranskaa (ehen, en läheskään), tulisinko tuntemaan itseni yksinäiseksi ulkomailla (en, en hetkeäkään) vai tulisiko minusta itsenäinen nainen, jota ei maailma voisi kaataa kumoon (melkein, vielä löytyisi parannettavaa). Mikä sitten muuttui? Opin, miten kulttuurit oikeasti muokkaavat meitä ja se, että toinen tekee jotain eri tavalla, ei tee tapaa välttämättä vääräksi. Pelkästään meidän luokallamme oli yli 10 kansallisuutta, mikä antoi paljon keskusteltavaa ja ihmeteltävää puolin toisin. Meitä on moneen junaan ja onneksi onkin. Opimme toisiltamme
