À vos marques, prêt? Partez!
Bonjour!
Tänä perjantaina se vihdoin tapahtui. Matka kotoa lentokentälle tuntui ohikiitävältä hetkeltä ja jännitys kasaantui vatsanpohjassa. Tätä päivää oltiin odotettu kuukausikaupalla ja vihdoin se oli täällä. Lentokentällä treffasin frendin kanssa, joka tulee myös Brestiin opiskelemaan. Höpisimme lentokentän kahvilassa teen ääressä mahdollisista seikkailuista, jotka odottivat meitä Itämeren tuolla puolen. Jännitys ja muut ilon tunteet hävisivät kuitenkin kuin taikaiskusta kuullessamme lennon olevan myöhässä. Voi veljet.
Lento lähti 30 minuuttia myöhemmin, kuin sen olisi pitänyt. Tämähän ei olisi tuntunut missään, ellei meillä olisi ollut alle 1,5 tunnin vaihtoaikaa Pariisissa Charles De Gaullen lentokentällä. Kaikki olivat pelotelleet lentokentän olevan täysi hullunmylly, joten pelkäsimme joutuvamme eksyksiin ja myöhästyvän heti ensimmäisestä junasta. Jo ennestään tiukan vaihtoajan väheneminen ei auttanut pelkoihin ollenkaan. Lento kuitenkin sujui hyvin ja kirikin ilmassa aikataulun umpeen. Laskeuduimme 2D terminaaliin vain vähän jäljessä aikataulusta, joten tunsimme olomme voittajaksi.
Myös tämä tunne oli lyhytaikainen, sillä nyt juna oli myöhässä. Juuri meidän junassa (tietenkin, miksi ei olisi) oli joku tutkinta käynnissä eikä asiakkaita päästetty asemalaiturille. Olimme ikionnellisia, että olimme kerinneet ajoissa, mutta tämä juna ei veisi meitä perille Brestiin asti, vaan Rennesiin, missä meitä odotti jatkoyhteys. Vaihtoon olisi aikaa Rennesissä 45 minuuttia, jonka olimme laskeneet sopivan pitkäksi vaihtoajaksi.
Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä juna Pariisista pääsi lähtemään myöhässä ja myöhästyi yhteensä 40 minuuttia päästyään Rennesiin asti. Kiitos tämän, juna Brestiin meni suoraan nenän edestä. Melkein 8 tunnin matkustamisen jälkeen alkoi vitsit olla lopussa ja vatsa huusi ruokaa.
Lopulta kun seuraava juna tuli, molemmat väsyneet matkalaiset vain nuokkuivat matkalaukkujen päällä. Enää matka-aikaa oli noin 2 tuntia, mutta meistä se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Matkatessa aurinko kerkesi laskemaan ja kaupunkien valot välähtelivät junan ikkunoista sen kiitiessä asemalta toiselle.
Lopultakin iloinen naisääni kuulutti, että olemme saapuneet päätepysäkille Brestiin ja kello oli vähän yli 11 yöllä. Molemmat meistä raahasi matkalaukkuja perässä ryytyneenä ja 12 tunnin matkustaminen alkoi näkyä ulkomuodossakin. Onneksi hotellin respassa meitä odotti ystävällinen mieshenkilö, joka innostuneena kertoi meille kaikki must-see-nähtävyydet ja paikalliset erikoisuudet. Kiitimme neuvoista ystävällisesti hymyillen, raahasimme laukut huoneeseen ja marssimme lähimmälle snägärille hakemaan roskaruokaa täyttämään tyhjät vatsat. Hymy palasi nopeasti huulille. Kuka tarvitsee linnoja tai kirjastoja, kun on ruokaa?
Seuraava päivä alkoi tappoherätyksellä, kesken jääneellä aamiaisella ja pankkireissulla. Pankkikäynnillä sain pankkitilin, -kortin ja kotivakuutuksen. Vuokranantaja tuli hakemaan aamulla, vei pankkiin, hoiti käännöstyön pankkivirkailijan kanssa ja lopulta vei tutustumaan asuntoon. Loppupäivä menikin kaupunkia tutkiessa (kuvat löytyy teksin alta as usual).
Nyt mulla on siis asunnon avaimet, yksi matkalaukku tyhjennetty ja alue kartoitettuna. Ensi viikolla alkaa koulu tutustumistapaamisella ja arki täällä voi vihdoin alkaa. Jo kahden päivän oleskelun, ravintolaruuan ja hotelli-löhöilyn jälkeen alkaisi rutiinit maistumaan.
Pictures of the week:
Mukavaa viikkoa kaikille!
Lento lähti 30 minuuttia myöhemmin, kuin sen olisi pitänyt. Tämähän ei olisi tuntunut missään, ellei meillä olisi ollut alle 1,5 tunnin vaihtoaikaa Pariisissa Charles De Gaullen lentokentällä. Kaikki olivat pelotelleet lentokentän olevan täysi hullunmylly, joten pelkäsimme joutuvamme eksyksiin ja myöhästyvän heti ensimmäisestä junasta. Jo ennestään tiukan vaihtoajan väheneminen ei auttanut pelkoihin ollenkaan. Lento kuitenkin sujui hyvin ja kirikin ilmassa aikataulun umpeen. Laskeuduimme 2D terminaaliin vain vähän jäljessä aikataulusta, joten tunsimme olomme voittajaksi.
Myös tämä tunne oli lyhytaikainen, sillä nyt juna oli myöhässä. Juuri meidän junassa (tietenkin, miksi ei olisi) oli joku tutkinta käynnissä eikä asiakkaita päästetty asemalaiturille. Olimme ikionnellisia, että olimme kerinneet ajoissa, mutta tämä juna ei veisi meitä perille Brestiin asti, vaan Rennesiin, missä meitä odotti jatkoyhteys. Vaihtoon olisi aikaa Rennesissä 45 minuuttia, jonka olimme laskeneet sopivan pitkäksi vaihtoajaksi.
Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä juna Pariisista pääsi lähtemään myöhässä ja myöhästyi yhteensä 40 minuuttia päästyään Rennesiin asti. Kiitos tämän, juna Brestiin meni suoraan nenän edestä. Melkein 8 tunnin matkustamisen jälkeen alkoi vitsit olla lopussa ja vatsa huusi ruokaa.
Lopulta kun seuraava juna tuli, molemmat väsyneet matkalaiset vain nuokkuivat matkalaukkujen päällä. Enää matka-aikaa oli noin 2 tuntia, mutta meistä se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Matkatessa aurinko kerkesi laskemaan ja kaupunkien valot välähtelivät junan ikkunoista sen kiitiessä asemalta toiselle.
Lopultakin iloinen naisääni kuulutti, että olemme saapuneet päätepysäkille Brestiin ja kello oli vähän yli 11 yöllä. Molemmat meistä raahasi matkalaukkuja perässä ryytyneenä ja 12 tunnin matkustaminen alkoi näkyä ulkomuodossakin. Onneksi hotellin respassa meitä odotti ystävällinen mieshenkilö, joka innostuneena kertoi meille kaikki must-see-nähtävyydet ja paikalliset erikoisuudet. Kiitimme neuvoista ystävällisesti hymyillen, raahasimme laukut huoneeseen ja marssimme lähimmälle snägärille hakemaan roskaruokaa täyttämään tyhjät vatsat. Hymy palasi nopeasti huulille. Kuka tarvitsee linnoja tai kirjastoja, kun on ruokaa?
Seuraava päivä alkoi tappoherätyksellä, kesken jääneellä aamiaisella ja pankkireissulla. Pankkikäynnillä sain pankkitilin, -kortin ja kotivakuutuksen. Vuokranantaja tuli hakemaan aamulla, vei pankkiin, hoiti käännöstyön pankkivirkailijan kanssa ja lopulta vei tutustumaan asuntoon. Loppupäivä menikin kaupunkia tutkiessa (kuvat löytyy teksin alta as usual).
Nyt mulla on siis asunnon avaimet, yksi matkalaukku tyhjennetty ja alue kartoitettuna. Ensi viikolla alkaa koulu tutustumistapaamisella ja arki täällä voi vihdoin alkaa. Jo kahden päivän oleskelun, ravintolaruuan ja hotelli-löhöilyn jälkeen alkaisi rutiinit maistumaan.
Pictures of the week:
 |
| Ensimmäinen junamatka kohti Rennesiä |
 |
| Valtava betonilla restauroitu kirkko |
 |
| Kukat piristämässä sadepäivää |
 |
| Ostoskatu |
 |
| Kuinka matkata kirjastoon tyylillä |
 |
| Turisteilua |
 |
| Siesta |
 |
| Käytiin tuleva koulumatka läpi |
 |
| Näissä maisemissa kyllä kelpaa opiskella! |
Kommentit
Lähetä kommentti