Trop occupé

Bon novembre!

Ilta-Sanomia luettuani huomaan olevani jopa hieman järkyttynyt. Jatkuvaa vääntöä siitä, onko marraskuu kamalin kuukausi vai ei ja sitä pitää kaikkien tieteellisten alojen päästä todistelemaan vuorotellen. Marraskuun mytologinen asema kaikkein kauheimpana kuukautena on myös mun mieleen piirtynyt enkä ole koskaan kyseenalaistanut sitä mitenkään. Kuka sitä nyt pimeydessä jaksaisi mitään tehdä. Tänä vuonna onneksi siitä on osattu tehdä vitsejä ja väki ymmärtää, että sää on sää, eikä siitä pääse sen pidemmälle. Positiivisuus auttaa pitkälle, mutta jatkuva pimeys vie energian ja loppuvuoden kasaantuneet työt kaihertavat mielensopukoissa. Tai kummittelee työpöydällä. Tai sähköposti täyttyy, kun opettajat ryhtyvät vaatimaan raportteja takaisin. Hyi.

Aurinko on paistanut Bretagnessa epätavallisen paljon tänä vuonna ja se on saanut sekä paikalliset että turistit piristymään ja ulos ulkoilemaan. Puissa on vielä lehdet ja lämpöä riittää hetkisen. Tän kaiken yhteissumma piristää ja olo onkin virtaa täynnä, kun päivät alkavat pimentymään vasta kuuden maissa (Luojan kiitos). Viime viikot ovat kuitenkin verottaneet tätä energiavarastoa, kun projetit on vietävä loppuun ja koululla saatetaan viettää aikaa aina kahdeksaan asti illalla. Sää vaihtui, mutta kiireet ei. 

Hatunnosto sinne kotikatsomoon, jotka siellä pimeydessä vaellatte. Kaamos on joka vuosi ottanut musta pahemman otteen ja on vaikea enää edes ajatella täällä asustellessa, miten jaksaisi, kun valot laitetaan päältä väkisin neljältä ja kaiken lisäksi sitä odotetaan vielä tehokasta työskentelyä töissä/harrastuksissa/koulussa/kotona. Ehei. Hulluja nuo suomalaiset.

Pictures of the week:

Kirkkaasta säästä ollaan saatu nauttia koko viikko

Lenkille päätä tuulettamaan

Koulutöitä on säestänyt pitkittynyt päänsärky 

Koko kaupunki täynnä muureja ja raunioita

Niitä edellämainittuja raunioita

Zen

Ciao!