La vie en France: Partie 4

Sairastuvalta, päivää.

Nyt se sitten osui omalle kohdalle. Flunssa-aalto otti kouriin eikä tahdo päästää irti. Brestissä on liikkunut keuhkokuume-aalto ja yksi luokkalainenkin päätyi sairaalaan kyseisen taudin takia eikä häntä varmaan tulla näkemäänkään hetkeen viimeisimpien uutisten valossa. Oli siis vain ajan kysymys, milloin joku sairaus koputtelisi omaa ovea ja yllätys! Viime viikonloppuna ei kynäkään meinannut pysyä kädessä ja lääkäri kutsui. Tai pikemminkin ei kutsunut.

Helppo vinkki kaikille: älkää sairastuko Ranskassa.

Jos sairastut, varaudu etukäteen suomalaisilla lääkkeillä, jottei tarvitse mennä lääkäriin.

Jossei onnistu... Itke ja varaa aika.

Näin se suurin piirtein meni munkin tapauksessa. Ensin uskoin kiihkeästi, ettei lääkäriä tarvittaisi, mutta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä päädyin sitten varaamaan aamuksi lääkäriä. MIKÄ EI OLLUT HELPPOA. EI SITTEN YHTÄÄN. MUISTAKAA KULTAINEN SÄÄNTÖ: ÄLKÄÄ SAIRASTUKO.

Tosiaan, ensimmäinen ongelma tuli vastaan, kun tajusin, ettei Ranskassa ole Suomen kaltaisia terveyskeskuksia, jonne voi kävellä päivystykseen sisään ja päästä tapaamaan tohtoria. Ehei. Täällä suurin osa lääkäreistä on yksityisiä, kuten myös apteekitkin eli kunnalla ei ainakaan Brestissä tällaista palvelua ollut.

No entäpä se ajanvaraus? Ranskassa on siihen oma sovelluksensa, Doctolib, jonka avulla voi hakea lähimmät lääkärit heidän erikoistumisensa tai muun toiveen perusteella. Tämä taitaa olla kova business, sillä tohtoreita tuntui löytyvän joka nurkalta. Kätevää.

Valitettavasti suurin osa heistä on perhelääkäreitä, jotka eivät halua ottaa vastaan uusia asiakkaita (kuten minua) edes tarkastukseen. Monet lähellä olevista lääkäreistä oli joko lasten- tai nuorten lääkäreitä tai eivät uskoneet perinteiseen lääketieteeseen vaan tarjolla oli myös luontaishoitoja. Osalla saattoi taas olla kuukauden odotuslista. Nämähän karsivat itse itsensä.

Kymmenennen hylättyä ajanvarausta myöhemmin pää tuntui räjähtävän tuusan nuuskaksi ja motivaatiotasot alkoivat välkkymään punaista. Jäljellä oli vain naapurikaupunkien lääkäreitä, jotka olivat liian kaukana autottomalle eikä matkustaminen sinne olisi helppoa julkisilla. Teki mieli katkaista jalka, jotta voisin soittaa ambulanssin ja päästä edes sitä kautta johonkin hoitoon.

Sinnikkyys palkittiin. Viideltä aamulla vihdoin nappasi ja sain varattua ajan tunnin matkan päähän kahdeksaksi. Se oli sitten menoa. Suuntasin suoraan suihkuun ja siitä bussille. Vihdoinkin!

Tästä eteenpäin on pakko kehua hieman. Lääkäri oli ajoissa, hän ymmärsi hieman englantia ja osasi sanoa heti mikä on vikana. Olin menettänyt äänen, joten kommunikointi oli hieman vaikeaa, mutta antibioottikuurin saadessani olisin voinut melkein halata miestä. Käynti oli hyvin halpa, noin 25 euroa, ja sen pystyi maksamaan pankkikortilla (osalla klinikoista pystyi maksamaan vain shekeillä).

Matkustin työmatkalaisten kanssa takaisin kotikadulle ja marssin apoteekkiin. Mulle oli määrätty useampaakin lääkettä ja ajattelin, että mitenköhän se vakuutus korvaa, mutta nähdessäni hinnan, noin 17 euroa, annoin asian olla. Nyt onneksi olo on palautunut hyvinvoivaksi, vaikka pieni yskä vaivaa yhä. Eilen käytiin jopa vierailemassa Normandiassa, mutta siitä laitan erillisen postauksen keskiviikkona.

Sairastaminen on Ranskassa halpaa, muttei mutkatonta.

Pictures of the (last) week:

Kevät on saapunut muumilaaksoon

Väriä elämään

Auringonlasku

Pizzaperjantai (ei kyllä tainnut olla perjantai)

Muilla oli esteettisemmät annokset :D

Lauantaina katseltiin merelle

Bretagnen rannikkoa

Kaunis lopetus viikolle