Mont Saint-Michel

Salut!

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, viime viikonloppuna teimme pienen "luokkaretken" kavereiden kanssa kolmen tunnin ajomatkan päähän, Normandiaan, Mount Saint-Micheliin. Paikka on tunnettu nähtävyys alueella, sillä se on vanha linnoitettu luostari, joka sijaitsee saarella vuoren päällä. Sinne ei pääse omalla autolla, vaan matka saareen tehdään joko bussilla, jalan tai jos omistaa pyörän, polkemalla. Mount Saint-Michel on kuin maalaus ja paikka innoittanut jopa Disneytä omien satulinnojen suunnittelussa.

Lauantai alkoi ikävän aikaisella herätyksellä, kun herätyskello soi 5:00. Unta en ollut juurikaan saanut, sillä perjantai-iltana seinänaapurissa vietettiin isolla porukalla syntymäpäiviä ja ne juhlat jatkuivat basson säestäminä aamu kolmeen saakka (kivaa, onnea sinne pahviseinän taakse). Univaje tai ei, nousin reippaasti ja pian sitä törötettiin boulangerien parkkipaikalla muiden kanssa. Lähtöajaksi oltiin arvioitu 7:15, mutta toisen vuokra-auton simahdettua ja mäkistarttia kokeillessa aikataulu pääsi hieman venähtämään. Onneksi mäkistartti auttoi ja pian kolme pientä autoa olivat lastattuina innokkailla matkalaisilla.

Ja sitten matkaan.

Kun ihmiset puhuvat siitä, miten rentouttavaa ja ihanaa olisi ajaa kesällä Ranskan maaseudulla, ihailemassa viinitarhoja ja peltoja, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin, eivät selkeästi ole koskaan ajaneet Ranskan maaseudulla. Nimittäin ajaessa Ranskan maaseudulla altistut vähintään joka kymmenen kilometrin välein lannan, hevosen kakan tai ihan yleisesti maatilan tuoksuille, jotka hiipivät sisään auton tuulettimista. Kauniita maisemia kyllä riitti ja auringon nousiessa pilvettömälle taivaalle sitä tuskin malttoi odottaa milloin päästäisiin perille. Siinä ei pieni hajuhaitta haitannut. (Mutta harkitse vielä sitä maaseutuajelua, oikeasti. Tai ota autoon wunderbaum.)

Kolme tuntia myöhemmin meidän auto oli voittanut rallin ja saavuimme perille ensimmäisinä. Kun muut saapuivat, autot saatiin parkkiin ja porukka kokoon, alkoi pitkä marssi vuorelle. Pitkä se olikin. Aurinko oli jo kohonnut korkealle ja lämmitti mukavasti eikä jalkakäytävää suojannut puun puuta. Hikisten minuuttien jälkeen horisonttiin ilmestyi kevyen usvan takaa upea näky: 

Mont Saint-Michel.

Innostus iski katosta läpi.

Käveltyämme pienen ikuisuuden vihdoin saavutimme kaupungin portit ja pääsimme turistien vanavedessä sisään. Kauniit kivitalot ja kahvilat, tuhannet portaat ja jatkuva kiipeäminen sekä pienet kujat ja puistot saivat seikkailumielen päälle. Kävimme yhdessä katsomassa rannikon torneja, söimme yhdessä piknikin puistossa ja lopuksi suuntasimme kohti huippua ja luostaria.

Ranskassa monet kohteet ovat ilmaisia opiskelijoille ja alle 25-vuotiaille eurooppalaisille. Päästäkseen vierailemaan linnassa ja luostarissa täytyi ensin käydä ostamassa/hakemassa lippu (jota en meinannut saada aluksi, koska luulivat mua amerikkalaiseksi näyttäessäni suomalaista ajokorttia... Finland=USA?). Porukka jakautui kahtia ja suuntasimme puolen ryhmän kanssa tutkimaan huippua, kun muut jatkoivat saaren tutkimista.

Alue on arkitehtuurisesti herkullinen ja aina saa yllättyä, miten kaunista siellä oli. On edes vaikea kuvailla miten kaunista siellä oli, joten annan postauksen lopussa olevien kuvien puhua puolestaan. Kullattu arkkienkeli Mikael hymyili meille kirkon tornista, kun temmelsimme luostarissa, nauroimme yhdessä rappusille, valokuvasimme toisiamme kuin ammattilaiset ja tutkimme joka kolkan. Jotkut asiat ovat vain parempia ystävien kanssa ja tämä reissu oli sellainen.

Luostaria voisi kutsua hyvin ilmastoiduksi, sillä sen suojassa oli sopivan viileää ja paikka paikoin kiviseinien sisällä oli jopa kylmä, vaikka pienistä tirkistysikkunoista virtasi lämmintä ilmaa sisään. Ritalien sali, krypta ja vankila olivat tietysti kaikki jännittäviä, mutta myös upeat rattaat, lasi-ikkunat ja näköala kirvoittivat ihastuksen henkäyksiä.

Päivä eteni nopeasti ja pian jouduimme hyvästelemään satumaan. Tällä kertaa nappasimme saaren juurelta turistibussin, joka vei meidät lähemmäksi parkkipaikkaa eikä aikaakaan, kun kaunis vuori katosi näkyvistä, kun hurautimme valtatielle. Kiitos ja näkemiin.

Kotimatkalla poikkesimme hyvin nopeasti Dinanissa mäkkärissä, jotta kaikki saisivat ruokaa ja nesteytyksen kuntoon kuuman päivän jälkeen ja kotimatka sujuikin auringon lipuessa mailleen Brestin lähestyessä. Kotiin tullessa oli jo pimeää eikä tarvinnut kauaa odotella unta vaan raikas ilma teki tehtävänsä.

Näin päättyi yksi täydellisimmistä päivistä Ranskassa.

Pictures of last samedi:

Auringonnousu 

Hämyinen luostarisaari edessä

Annika et Mont Saint-Michel

Group Fantastico

"Everyone, wave for the camera!" 

Kirkas aamuaurinko ja ravintolakatu

Linnaa ja vettä

Hyökkääjät näkee pitkältä

"Hellou, mister arkkienkeli"

Kaunis luostarin piha

Paparazzi Lin strikes at the right moment <3

Ilta saapuu ja meidänkin on aika poistua.

Merci et au revoir!