J'ai besoin de ça

Salut!

LOMA.

Se ihana viikon vapaus, kun sain vain nukkua ja maata sängyssä ilman häiriötekijöitä aka koulua. Jokainen päivä oli täynnä autuutta, kun kotoa ei ollut pakko poistua ja sadepilvetkin vaanivat taivaalla sen näköisinä, että kotiin jääminen kannatti. Alkuviikko menikin viltin alla netflixiä ja koulutehtäviä silmäillen. Oli melkein ilo tarttua Laurean tehtäviin kiinni, vaikka vapaalla olin. Ja se vasta onkin outoa.

Ulkona alkoi kuitenkin lämpötilat vähitellen kohoamaan torstaihin mennessä ja perjantaina mentiin jo 15 asteen yli. Kuin suomalainen juhannussää konsanaan. Ei siinä mennyt kuin tunti heräämisestä kun jo körötin bussissa kohti Moulin Blancia, Brestin rantaa. En ollut ainoa auringonpalvoja, eläkeläiset olivat jo ryhmittyneet tasaisin välimatkoin ja osa polski vedessä ilman huolta häivää. Niin urhea en mäkään ole. Ehkä ensi kuussa voin harkita.

Lauantain pidettiin pienet kotibileet ja oli mukava nähdä tuttuja kasvoja (monet olivat aktiivisempia kuin allekirjoittanut ja jopa poistuivat Brestistä loman ajaksi). Ilta oli täynnä jalkapalloa (Suomi hävisi Italialle, ylläri), tanssia ja naurua. Ikkunat pidettiin auki ja nauru raikasi kaduilla, kun muu juhlakansa vaelsi baareihin. Kotimatkallakaan ei tullut kylmä, kevätilma helli kävelijää.

Sunnuntai taas oli tuskaa täynnä. Myös ranskalainen koulu muistutti olemassaolollaan ja päivä onkin mennyt raporttipohjaa tuijottaessa. Entä jossen vaan halua?

Muita pieniä iloja tällä viikolla ovat muuton valmistelu kotimaahan, ilmoitus vuokraisännälle lähdöstä ja yksi työhaastattelu on takana. Vähitellen kotimaan huudot alkavat kantautua korviin ja enää 5 viikkoa jäljellä Ranskassa asumista. Aika juoskee yhä vain kovempaa.

Pictures of the week:

Laskuvesi

Aurinkoa palvoen

Vähän arkkitehtuuria

Smoll

Polku kalastajakylään

Hyvää alkuviikkoa!