Morlaix

Bonjour!

Sunnuntaina koko viikon kestänyt sade loppui vihdoin ja pienellä porukalla suuntasimme junalla viereiseen kylään 20 minuutin päähän maisemanvaihdoksen toivossa. Brestin harmaat kadut vaihtuivat Morlaixin kalteviin katuihin, jotka veivät yhä syvemmälle kuoppaan, jonne kaupunki on perustettu. Morlaix on kooltaan pieni, mutta sillä on oma piskuinen satama, akvedukti ja juna-asema sekä museoita. 

Olo oli kuin aavekaupungissa, sillä ihmisiä näkyi harvoin ja ei koskaan kolmea enempää kerralla. Kadut olivat autioita ja monet kahvilat ja kuppilat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olivat sulkeneet ovensa viikonlopuksi. Oli vaikea kuvitella ihmisten oikeasti asuvan siellä ja tuntui, kuin olisimme kävelleet jonkin vanhanajan elokuvan kulisseissa kuvauksien jälkeen.

Hiljaisuudessa oli hyviäkin puolia. Kaduilla oli loputtomasti tilaa kävellä, mikä oli tervetullutta, sillä ne olivat niin kapeita, ettei siellä olisi ollutkaan tilaa jaettavaksi. Kahvilat, jotka armeliiasti ottivat vastaan asiakkaita olivat melkein tyhjillään ja palvelua sai nopeasti. Sisällä kahvilassa oli mukava värjötellä tummien pilvien vyöryen kattojen yllä.

Sellainen on Morlaix, kaupunki, jossa jo ihmisetkin voidaan laskea nähtävyydeksi, sillä heitä on niin harvassa. Onneksi kaupungissa viihtyi ainakin pikaisella visiitillä ja sinne on kätketty paljon nähtävyyksiä eri puolille meidän hassujen turistien löydettäväksi. Kotiin palatessa sitä ihan koki Brestin suurkaupungiksi, kun väkeä oli bussit ja kadut pullollaan.

Matkailu tosiaan avartaa mieltä.

Pictures of the week:

Satamassa

Viaduct

Chloën nappaama kuva

Mukavaa viikkoa!