La fin

Salut!

Viimeinen viikko Brestissä huipentui kylmään säähän ja sateisiin. Tästä huolimatta se oli tapahtumarikas ravintolakäynteineen ja hyvästeineen, aina huipentuen yllättäviin käänteisiin suhderintamalla. Pakkauksen ja kaiken myllerryksen jaloissa oli  aikaa pohtia mitä kaikkea viimeiset kahdeksan kuukautta olivat antaneet.

Ennen kuin saavuin Ranskaan, pohdin miten kokemus tulisi minua muuttamaan. Oppisinko puhumaan ranskaa (ehen, en läheskään), tulisinko tuntemaan itseni yksinäiseksi ulkomailla (en, en hetkeäkään) vai tulisiko minusta itsenäinen nainen, jota ei maailma voisi kaataa kumoon (melkein, vielä löytyisi parannettavaa).

Mikä sitten muuttui?

Opin, miten kulttuurit oikeasti muokkaavat meitä ja se, että toinen tekee jotain eri tavalla, ei tee tapaa välttämättä vääräksi. Pelkästään meidän luokallamme oli yli 10 kansallisuutta, mikä antoi paljon keskusteltavaa ja ihmeteltävää puolin toisin. Meitä on moneen junaan ja onneksi onkin. Opimme toisiltamme enemmän kuin mikään koulu olisi osannut opettaa.

Minusta tuli vaihdon aikana itsenäinen, opin vastaanottamaan epäonnistumisia sekä rakentamaan oman elämän ulkomaille pala palalta. Ennen jo kotiovesta ulos astuessaan eksyvä minä pystyy nyt matkaamaan toiselle puolelle Ranskaa eksymättä. Luonne lujittui, kun vastoinkäymiset koetteli, mutta samalla mieli vapautui, kun vastuut vähenivät ja aikaa jäi itsensä toteuttamiseen.

Opin tarttumaan tilaisuuteen sekä antamaan osan mennä ohi. Sain nähdä ja kokea enemmän mitä osasin kuvittellakaan ja minua ympäröivät ihanat ihmiset alusta loppuun. Ilman heitä vaihtoni ei olisi ollut mitään ja varmasti olisin potenut koti-ikävää useasti. Lauantaiset illanistujaiset ja pitkät keskustelut koulun ruokalassa tulevat pysymään mielessäni aina.

Osaan nyt järjestää elämäni ja minimalistinen tavaramäärä viehättää (varsinkin kun sai tutata luissaan tavaroiden muuton maasta toiseen). Tunnen, että pystyn selviytymään mistä tahansa, enkä enää jännittäisi samalla tavalla, jos minulle tarjoituisi mahdollisuus muuttaa ulkomaille myöhemmin elämässä. Oveni ja ikkunani ovat auki maailmaan enkä pelkää kurkottaa kynnyksen yli.

Ennen kaikkea olen kiitollinen ystävilleni ja perheelleni kotona Suomessa ja nyt myös ympäri maailmaa. Ilman heitä tämä kokemus ei olisi ollut mahdollista, enkä olisi välttämättä uskaltanut lähteä. Kiitos siis kaikille, ketkä ovat kulkeneet kanssani tämän seikkailun läpi aina ranskalaisista ruokakaupoista upeisiin nähtävyyksiin.

Kiitos sinulle, lukija, että tulit kanssani tälle matkalle.

Merci beaucoup!

Ja lopuksi,

au revoir!

Pictures of the last week(s):

Paris

Nizza

Antibes

Cagnes-sur-Mer

Nizza

Monaco

Viimeinen ilta Ranskassa

Vihdoin kotona <3

Kiitos ja tapaamisiin.