Finlande

Hellurei ja hellät tunteet

Joulukuu on tuonut Bretagnen maakuntaan saderintaman ja aurinko on ollut enemmänkin nähtävyys kuin luonnonilmiö. Sateenvarjo on tästä huolimatta saanut jäädä kotiin, sillä täällä se ei toimita mitään virkaa. Jos Suomessa sade tulee ylhäältä alaspäin, täällä se iskee jokaisesta ilmansuunnasta yhtä aikaa ja tuuli todennäköisesti samalla rikkoo sen aiemmin mainitun varjon, jos sellaista vaivautuu edes kantamaan mukana. Itse ainakin jätän sen kotiin suosiolla. Mielummin olen vain läpimärkä kuin läpimärkä rikkinäisen sateenvarjon kanssa.

Lunta on turha edes toivoa, kun lämpötila roikkuu 8-13 asteen paikkeilla. Sateen vuoksi päällysvaatteet ovat välttämättömyys, mutta kaupungilla tulee jatkuvasti vastaan ihmisiä pelkissä paksuissa neuleissa tai huppareissa. Jopa kasvisto on huomannut epämääräisen lämmön ja kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan. Joulunihme.

Joulukuu ei ole tuonut mukanaan vain outoja sääilmiöitä, vaan myös nostanut suomalaisen ylpeyden pintaan. Jo pitkään olimme puhuneet Natalian kanssa, että haluamme viettää itsenäisyyspäivää ystävien kanssa ja samalla tarjota heille pienen elämyksen Suomesta. Suunnittelua kesti epämääräisesti laskettuna kuukauden ja tällä viikolla plääni pistettiin toteutukseen.

Yhteisvoimilla päätimme menun, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Sisääntullessa:

Tervetuliaisskumppa

Piparkakkuja

Alkuruoka:

Sinappisilliä

Keitettyjä perunoita tillillä

Pääruoka:

Perunamuussi

Lihapullia ruskeakastikkeella

Jälkiruoka:

Dumble-karkkeja

Korvapuusteja

Melkein kaikki ruuat teimme itse, mutta tietyissä asioissa meidän piti turvautua opiskelijoiden ja ilmeisesti pohjoismaalaisten mekkaan: IKEAan. Sieltä löysimme sinappisillin, piparkakut ja Dumble-karkit. Kaikki muut ruuat ja leivokset teimme alusta alkaen itse ja torstaina vietimmekin 7 tuntia espanjalaiskaverin soluasunnon keittiössä, jossa oli kaikkein paras varustus illallisen toteuttamiseen 11 ihmiselle.

Itsenäisyyspäivä oli menestys vaikka itse sanonkin. Olimme pitäneet vierailta ruokalistan salaisuutena ja halusimme ihmisten nauttivan rauhallisesta illasta hyvässä seurassa. Eniten pelkäsimme ihmisten vierastavan sinappisilliä, mutta jokaisen lautanen oli tyhjä alkuruuan jälkeen. Myös lihapullat menivät kaikki, samoin perunamuusi syötiin melkein loppuun. Jälkiruoka taisi olla illan odotetuin ja suomalainen pulla veikin ulkomaalaisten sydämet. Käänsimme reseptin halukkaille englanniksi ja pian oli seuraava pullanteko-päivä sovittuna.

Tortaina iski, miten paljon suomalaisuus meille molemmille merkitsi. Täällä asuminen on vain vahvistanut sidettä kotimaahan ja on tullut huomattua, miten asiat vain toimii, miten paljon Helsingillä on antaa ja kuinka suomalainen kulttuuri on jakamisen arvoista. Meidän metsäkansalla on jostain syystä tapana haukkua tai vähätellä omaa kulttuuria, vaikka meillä on uskomaton kulttuuriperintö. On Kalevalaa, kanteletta, Jean Sibeliusta, Nokiaa, Fiskarssia ja ties mitä muuta.

Täällä taistelutahto oman kulttuuriperinnön puolustamisesta on noussut, kun on tullut väiteltyä tunnilla onko perunaleipä innovatiivinen keksintö (Suomessa perinteinen, paikallisia erojakin löytyy), vastaillut kanssaoppilaiden kysymykseen onko Suomella omia juhlia tai kulttuuria (???) ja opettaja on kysynyt käytetäänkö meillä internettiä (haloo s**tana).

Kuten sanottu, täällä asuminen on näyttänyt miten rikas meidän kotimaa onkaan. Onneksi täällä on paljon ihania ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan meidän tarinoitamme Suomesta. Onneksi myös he ovat olleet valmiita jakamaan omaa kulttuuriaan meidän kanssa ja uskonkin, kun tulen kotiin, palaan tuhatkertaisesti rikkaampana.

Paljon onnea Suomi 101!

Pictures of the week:

Itsenäisyyspäivä

It is starting to feel a lot like Christmas

Joulumaa

Ne kuuluisat korvapuustit

Hyvää alkavaa viikkoa!