Un monde entièrement nouveau

Bonjour!

Ranskaan muuttaminen on kerennyt vajaassa viikossa antamaan mulle hyvän elämänopetuksen. Ei ole väliä, josset ole paras englannin puhuja etkä tiedä kaikkia hienoimpia sananparsia tai idiomeja. Niistä ei nimittäin ole täällä Brestissä mitään iloa. Mistään noista edellä mainituista taidoista ei ole apua, kun kysyn paikalliselta, meneekö bussi 5 keskustaan. Useamman prosentin varmuudella vastauksena on tyhjä katse takaisin. Siitä alkaakin hassun hauska alias-peli, kun yritän vääntää kysymystäni mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon- lopulta parhaimmillaan tukeutuen pantomiiniin tai Google Kääntäjään... Mukavaa, kun 10-vuotiaana aloitettu englannin opiskelu tuottaa hedelmää.

Okei, ehkä pientä liioittelua tuo äskeinen, mutta syvälliset englanninkieliset keskustelut on täällä joka tapauksessa heitettävä paikallisten kanssa romukoppaan. Kielitaitoisia ranskalaisia on tietenkin myös tullut vastaan, mutta monet mieluummin pidättäytyvät puhumasta englantia. Muutaman puhekumppanini mukaan ranskalaiset ovat epävarmoja puhujia, vaikka sanastoa löytyy ja kirjoittaminen onnistuu englanniksi. Tämä onkin antanut mulle hyvän alustan päästä silloin tällöin harjoittamaan alkeisranskaani ja siten antanut ranskalaisille hyvän syyn vaihtaa keskustelukieli takaisin englantiin.

Tästä kaikesta huolimatta väki Brestissä on ollut erittäin huomaavaista ja huolehtivaa. Kaupoissa kajahtaa iloinen "bonjour!" kun astun sisään ja apua saa aina kun pyytää (kunhan ensin saa selitettyä mitä kaipaa). Stereotypia nenäkkäistä ranskalaisista on saanut täällä kolauksen enkä pelkää liikkua kaupungilla yksin, sillä tiedän, että hädän hetkellä apua löytyy.

Toinen tunnettu stereotypia ranskalaisista on taas ottanut tuulta purjeisiin ja saa viikonkin jälkeen hymyn huulille. Kyse on ranskalaisille tärkeistä patongeista. Väki täällä oikeasti käy ostamassa yhden patongin lähileipomosta ja kävelee ne kädessään takaisin kotiin. Näitä patonki-ihmisiä näkee kaduilla joka puolella ja kerta kerran jälkeen he pistävät silmään. Ehkä kuukauden päästä mutkin voi nähdä lähtemässä boulangerien luota patonki tai vastaava kourassa.

Elämä on kuitenkin jo asettunut pieniin uomiinsa. Tiedän millä bussilla pääsee minnekin, missä on lähimmät kaupat ja aktiviteetit. Olo on vähemmän turisti ja enemmän maahanmuuttaja. Seikkailu on kuitenkin vasta aluillaan, saa nähdä mitä seuraavan nurkan takana odottaa!


Pictures of the week:

Lisää turisteilua

Kämppä merinäköalalla, kiitos!

Kirkkobongaus jatkuu

Ikea on pohjoismaalaisten ja opiskelijoiden pelastus

Luokkaretki taivaalla 

Salainen kissakylä

Tässä kuvassa ei ole kissoja :(

Harmaa talo harmaassa kaupungissa

Iltalenkkeilyä

Bon week-end!