La vie est belle

Bonjour!

Huhtikuu on puolimatkassa ja koulutyöt vievät itseään loppuun, eikä kalenterissa ole enää montaa tuntia merkattuna (tai no on, mutta vähät minä niistä, meikätyttö lähtee Nizzaan!). Rauhaa ja harmoniaa ovat tuoneet sekä kämppisten joukkopako mailta ja ensimmäinen natiivi englanninpuhuja opettajana. Viimeisiä puristuksia vaaditaan projektien loppuunsaattamiseksi ja jokainen meistä haaveilee kesälaitumille ryntäämisestä.

Onnea on tuonut harjoittelupaikan saaminen syksyksi ja kesälomalle voi suunnata hyvin mielin ja luottavaisena. Mahdollinen japaninmatkan suunnittelu ensi keväälle tuo piristystä, eikä oppari tunnu enää yhtä ahdistavalta möröltä, kuin ennen. Elämä putoaa omaan uomaansa kuukauden työnhaku-rumban ja työtaakan jälkeen ja vihdoin saan hangittää.

Mitä Ranskaan sitten kuuluu? Samaa vanhaa. Kevät on jo pitkällä ja pilvisyydestä riippuen väki pohtii pukeako takin vai villapaidan ulos lähtiessä ja valoa riittää pitkälle iltaan asti. Ranskalaiset ovat yhä myöhässä, Brestissä liikkuu kaksikerroksinen turistibussi ja kaupassa on alkanut näkyä enemmän marjoja (IHANAA!).

Kahdelle viimeiselle viikolle on kertynyt paljon tehtävää ja nähtävää, mutta aika juoksee taas kiiruhtaen. Käytävillä kysellään, milloin kukakin lähtee, vieläkö keretään reissata, koska pidetään viimeisen illan bileet ja monta mahtaa tällä kertaa päästä sairaalareissulle sen johdosta, tietenkin vitsillä (oli vähän rajut pippalot viimeksi).

Joskus palaan mielessäni takaisin alkuun ja muistan kaiken sen jännityksen, turhautumisen, ilon ja seikkailut, jotka yhdessä maalasivat syyslukukauden kirkkain värein, kerrostaen ne päällekkäin, luoden varjoja ja korostaen tiettyjä kohtia. Kuva näyttää paikoin myrskyiseltä, mutta samalla se elää ja päällimäiseksi tunteeksi jää ilo.

Tämä kevät on kuitenkin ollut erilainen ja jos siitä tehtäisiin taulu, värit olisivat tasaisempia ja monotonisempia, mutta lämpö ei katoaisi mihinkään. Tunnemyrskyjä on tullut vähemmän, mutta lähtemisen haikeus on taustalla jatkuvasti, vaikka paljon iloa olisikin ilmassa. Kuin viettäisi viimeisiä tunteja huvipuistossa ja pian paikka suljettaisiin, pakottaen lähtemään kotiin.

Enää kaksi viikkoa jäljellä.

Pictures of the week: 

Kaverit

Aamiais-lenkki-piknik

"Hello, do you have time to talk about the miracles of E..."

Port de Brest

Aallonmurtajaa

Mm.. Juustoranet <3

Paluu arkeen

Kivaa viikkoa!